Aiku-Hanke
Länsi-Juvalla kerättiin aineetonta kulttuuriperintöä
Koski-Saimaan osuuskunta on kerännyt ja tallentanut aineetonta kulttuuriperintöä omalla toimialueellaan Länsi-Juvalla parin viime vuoden aikana. Kiinnostuksen kohteina ovat olleet muun muassa perinteiset työkalut ja niiden käyttö.
Aineettomalla kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan ihmisten muistitietoa ja kokemuksia, joita ei ole tallennettu kirjalliseen tai muuhun säilyvään muotoon. Väestön ikääntyessä ja harventuessa tällainen tieto uhkaa kadota historian hämärään.
Kohdealueella eli Kuosmalan, Maivalan, Nuutilanmäen ja Tuhkalan kylissä toimii useita kotimuseoita, joihin on kerätty maa- ja kotitaloudessa käytettyjä työkaluja ja apuvälineitä. Koski-Saimaan osuuskunnan AIKU-hankkeessa parin kotimuseon esineistöä kuvattiin. Samalla haastateltiin museoiden omistajia ja heiltä saatiin arvokasta tietoa esineiden alkuperästä ja käyttötarkoituksesta.
Tärkeänä osana tallennetta on myös Kuosmalassa aikanaan järjestetty perinnekulkue. Se kuvattiin silloin VHS-videolle, joka on nyt digitoitu. Samoin on tehty aikanaan kansalaisopiston kursseilla kerätyille ja monisteina julkaistuille kylähistorioille.
Kaikki kuvattu aineisto on tallennettu digitaalisena muistitikulle ja myöhemmin se on tarkoitus saattaa yleisön saataville osuuskunnan nettisivujen välityksellä.
Hankkeeseen saatiin tukea Euroopan Unionin Maaseudun kehittämisrahastolta Savon Luotsi Leader-ryhmän kautta.
Koski-Saimaan osuuskunnan yhteistyökumppanina hankkeessa on ollut juvalainen RM-Tietotekniikan palvelut, jonka omistaja Riku Munnukka on vastannut kuvauksista ja nettisivujen pystyttämisestä.
Kotimuseot
Hankkeen yhtenä osa-alueena Osuuskunta on pyrkinyt kartoitamaan asuinalueen vanhaa esineistöä tutustumalla kyläläisten säilytämiin perinnetyökaluihin. Esineistöä on löytynyt Antti Maljasen ja Viljo Häyrisen omistamista kiinteistöistä. Osuuskunnan hallitus on tutustunut lähemmin näihin ”kotimuseoihin” ja valinnut esineistöstä mielenkiintoisimpia ja uniikeimpia työkaluja ja laiteita. Antti Maljasen esineistön tarinankertojana on toiminut Antti Maljasen isä Lasse Maljanen.
Antti Maljasen navetanylisiltä aivan navetan perukoilta löytyy uniikki silppukone. Laite on noin kuution kokoinen ja valmistetu puusepäntyönä puusta. Laiteen silppuava terä on valmistetu raudasta. Silppukone rakentuu kourusta, johon oljet ladotaan, rullista/rataista, jotka työntävät olkia kourussa eteenpäin kohti silppuria ja isosta pyörästä, jossa ovat olkia silppuavat terät. Laite on poljetavaa mallia, jossa polkemalla toimivat rataat, jotka vievät syötetyjä olkia kourua pitkin silppurin teriin. Pyörivän ison pyörän terät pilkkovat oljet ja pilkkoontuneet oljet tippuvat vakkaan. Silppukoneta on käytety pehkujen silppuamiseen. Silputua pehkua on aikoinaan sekoitetu jauhoihin ja kuumaan veteen appeeksi lehmille. Eläinten ruoaksi on laiteella silputu jopa vanhan olkikaton vanhoja olkia. Laite on uniikki ja sen on valmistanut metalli- ja puuosineen Antti Maljasen isoisänisoisä Kalle Maljanen (s. 1866) itse. Puu- ja metalliseppä Kalle Maljanen on muutanut Kuosmalan kylän Pennanmaalle 1885 Piekäälän tilan 2. torppariksi. Laite on ollut käytössä Maljasen tilalla 1900- luvun alkupuolella. Laite on ollut tuolloin edistyksellinen työkone, kun muilla tiloilla silppuaminen on tapahtunut hakokirveellä. 1940 -luvun loppupuolella tuli korvaava nykyaikaisempi laite, joka toimi maamootorilla.
Antti Maljasen navetanylisiltä löytyi myös puusta valmistettu viskuukone. Viskuukoneella eroteltiin jyvät akanoista. Viskuukoneella painava siemen eroteltiin muista keveämmistä siemenistä ja roskista leipäviljaksi ja siemenviljaksi. Viskuukoneessa veiviä pyöritämällä pyöritetiin tuuletimen ropelia, joka puhalsi kevyemmän materiaalin eli niin sanotut ”hulujyvät” (kuorijyvät) ulos koneen peräpäässä olevasta aukosta. Jäljelle jäivät roskia painavammat siemenet. Viskuukoneeseen mahtui kerralla ½ hehtoa eli 50 l eroteltavaa materiaalia. Kasvukaudesta ja vuodesta riippui se, kuinka paljon ”hulujyviä” kulloinkin syntyi. Viskuukoneen on rakentanut 1900-luvun alussa Antti Maljasen isoisänisoisä Kalle Maljanen. Viskuukone on ollut Maljasten tilalla käytössä aina 1960-luvulle saakka.
Antti Maljasen aitasta löytyi myös mielenkiintoinen puusta valmistetu puusorvi. Puinen sorvi on rakennetu höyläpenkin päälle. Sorvi on saatu pyörimään kammellisella hihnapyörällä eli laite on näin ollen hihnavetoinen. Puinen sorvi on ollut käytössä 1950-luvun loppupuolelle saakka. Sorvi oli sijoitetu tuvan latialle, jossa tehtiin tuohon aikaan puun sorvauksen lisäksi myös muita puhdetöitä.
Viljo Häyrisen kotimuseosta löytyi paljon vanhaa käsin valmistetua kalustoa ja tarvekaluja. Häyrisen kotimuseona toimii rakennus, joka on siirrety 1973 nykyiselle paikalle, tilan vanhalle tuvalle. Rakennus on toiminut aiemmin viljamakasiinina, jossa on säilytety viljoja erillisissä laareissaan. Vierailijoiden mielenkiinto heräsi eritoten kotimuseosta löytyneeseen vanhaan tehdasvalmisteiseen pylväsporakoneeseen, jonka merkki on STAUFFER System. Pylväsporakone on ollut käytössä vielä 1960-luvulla. Yksityiskohtaista tietoa löytyy netistä. Häyrisen kotimuseossa on säilytety myös Kalle Sormusen tahkoa (mirkeliä). Tahko rakentuu puukehikosta, hammaspyörästä ja kammesta, jolla pyritetiin itse teroituskiveä. Kotimuseosta löytyy myös mielenkiintoinen lapiokokoelma mm. erilaisia betonilapioita ja viljalapioita. Lapiot olivat valmistetu puusta. Häyrisen kotimuseon tarvekaluista suurin osa on tuotu Häyristen vanhasta talosta, Viljo Häyrisen veljen eli Heinon vaimon Eilan kotoa Hartolasta. Joitakin esineitä on tuotu Piekäälästä eli Tyyne Häyrisen talosta.
Kotimuseot
Kuosmalan koulupiirin kirja
Viime aikoina on juurien etsiminen alkanut kiinnostaa ihmisiä. Aietaan etsiä tietoa menneisyydestä, miten silloin on asuttu, mitä töitä tehty ja millaisilla työvälineillä, tai miten liikuttu paikasta toiseen. Tämä kaikki kiinnosti niin paljon Kuosmalan koulupiirin asukkaita, että pätettiin ryhtyä joukolla keräämään tietoa ja tallentamaan sitä paperille. Toiminta lähti käyntiin Juvan kansalaisopiston opintopiirinä syksyllä 1983. Kokoontumispaikkana oli Kuosmalan koulu. Alussa innostus oli hyvä, väkeä oli runsaasti paikalla ja kaikki muistivat asiat muutaman vuosikymmenen takaa. Tältä ajalta tieto oli helposti saatavissa. Kun muistajia oh useampia, voitiin tietoja pitää oikeina. Kotikäyntejä tehtiin kylän vanhimman, yli 90- vuotiaan asukkaan luokse. Hänellä olikin muistissaan paljon arvokasta tietoa, joka saatiin kirjatuksi talteen. Kun ihmismuisti ei enää riittänyt, etsittiin käteen vanhoja asiakirjoja ja esineitä, historian kirjoja ym. materiaalia, josta tietoa ongittiin. Tämä vihkonen on tarkoitettu jokaisen mukana olleen omaan käyttöön ja kylän koulussa sillä on varmasti käyttöä opetustyössä silloin, kun tutkitaan kotikylän historiaa. Luettuasi tämän kirjasen on sinullakin mielenkiintoisia tietoja tämän alueen menneisyydestä vuoteen 1984 saakka.
